EtusivuGalleriaCV

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Lukkin tarina osa 1


Yksi tämän kevään kovimmista töistä oli Lukki. Maaliskuun alussa mun teosehdotus Joensuun kävelykadun veistoskilpailuun valittiin toteutettavien teosten joukkoon. Jokavuotisen kilpailun järjesti Joensuun kaupunkikeskustayhdistys sekä sanomalehti karjalainen. Alkukarsinnan jälkeen seitsemän parasta työtä pääsi jatkoon, mikä tarkoitti sitä, että kilpailun järjestäjät maksavat teoksen materiaalikulut ja teokset pääsevät esille kävelykadulle. Lopullinen voittaja valittaisiin syksyllä yleisöäänestyksen perusteella, ja voittanut teos "mahdollisesti" ostettaisiin tekijältään pysyväksi osaksi kävelykatua. Mun ehdotus siis pääsi toteutukseen mikä tarkoitti isoa työurakkaa, koska teos on massiivinen. Ei ihan yllätys ollut, koska tein ehdotuksen huolellisesti, ja idea oli omasta mielestänikin hyvä.

Lukki siis on yli kolme metriä korkea teräksestä ja lasikuidusta valmistettu pitkäjalkainen hämähäkki. Mun tarkoitus oli tehdä jotain mikä ilahduttaa ihmisiä, joten tein Lukin ruumiista valtavan punaisen pallon, jossa oli suuret silmät pitkien varsien päässä. Jo rakennusvaiheessa kaikkien töiden kestävyyteen kiinnitettiin paljon huomiota, koska edellisinä vuosina jotkut teoksista olivat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Näin tein minäkin. Suunnitelmaan kuului, että teos olisi niin korkealla maan pinnasta ettei siihen pääsisi roikkumaan, ja jos pääsisikin, niin teos kestäisi sen. Eli raja meni siinä kohtaa, että vahingossa kukaan ei pääsisi teosta rikkomaan. Pää syy teoksen lopulliseen kokoon kuitenkin oli, että näin ison teoksen alle pääsee kävelemään ja kokemaan jotain "sisäpuolelta".

Rakennusvaihe ja pystytys kuluivat tiukalla aikataululla seitsemän päivää viikossa koko huhti- ja toukokuun, jonka jälkeen teokset pystytettiin onnistuneesti. Tällöin punnittiin mun teknisen suunnittelun onnistuminen, joka omasta mielestäni oli jotain 95%. Ikinä en ole mitään saanut teknisesti toteutettu näin ongelmitta. Luulen että Lukin pystytys oli kaikista teoksista helpoimpia. Osat vain paikanpäälle, kiinni toisiinsa ja sitten vaan koko komeus pystyyn ja mutterien kiristys. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Valtava stressin ja kiireen taakka oli pois mun hartioilta. Ja lopputulos ja mieletön. Lukin alla hengaillessa ei voinut kuin tuntea iloa ja toivoa, siitä ettei maailma olekkaan niin tumma ja synkkä. Mun kesä todella vasta alkoi tuossa hetkessä.

Kaikki näytti hyvältä vielä kesäkuun ajan, kunnes Ilosaarirokin aikana joku isompi porukka oli kiipeillyt ja repinyt koko teoksen maan tasalle. Sain kaverilta tekstiviestin juuri kun olimme innolla lähdössä Ilosaarirockiin. Lukin hajottaminen oli jotain mikä oli käynyt mielessä, mutta mihin en ollut halunnut uskoa. Olin vasta toipumassa työurakasta. Rokkiin lähtö siis viivästyi, ja lähdin paikan päälle arvioimaan tilannetta ja tekemään rikosilmoitusta. Tihutyötä oli selvästi ollut tekemässä useampi tyyppi, koska teos olisi hyvin kestänyt yhden henkilön kiipeilemisen. Lisäksi Lukin päällä oli kuraisia kengänjälkiä, joten sen päällä oli seisottu. Jalat olivat myös taipuneet niin, että näytti siltä kuin niiden päällä olisi vielä maassa pompittu. Kaikesta näkyi, että tekijöillä on ollut oikein tuhoamisvimma päällä. Näky oli lohduton, en muista kokeneeni mitään samankaltaista sen jälkeen kun jouduin myymään moottoripyöräni.

Tästä olkoi tuskallinen asian korjausoperaatio. Poliisi oli kyllä hyvin mukana ja ilmoitti lehdistölle silminnäkijöiden löytämiseksi. Toivoa tekijöiden kiinni saamisesta kuitenkin oli vähän. Ilosaarirockin aikana, kun kaupunki kuhisee muualta tulleita juhlijoita. Poliisi ehdotti, että kannatta käyttää omia tiedotuskanavia, mikä ei kuu lostanut rohkaisevalta. Olen pyörinyt joensuun seudulla vasta noin kolme vuotta, ja totta puhuen mulla ei ole mitään kontaktia paikallisiin "piireihin".

Lukista oli kuitenkin taipunut vain jalat, ja muut osat olivat lähes vahingoittumattomia, joten ajatus teoksen korjaamisesta alkoi nostaa päätään. Lähinnä sen vuoksi, että tunsin kuin mulle itselleni olisi tehty väkivaltaa, jota en vain voi niellä. Johonkin tämä älytön turhautuminen on pakko purkaa. En tiedä on onko korjausoperaatio hyväksi mulle. Ehkä se vaan kasvattaa vihaa ja katkeruutta, mutta jotain on pakko tehdä. Minä en anna tuumaakaan periksi. Minä en luovuta ennen kuin on pakko.

Tapahtuneesta on kulunut jo viikko. Lukki saatiin toimitettu koululle, ja se odottaa, että alottaisin homman. Mikään kevätsiivous tai veroilmoituksen täyttökään ei vedä vertoja tälle motivaation puutteelle. Joten istun ja kirjoitan tarinaa tänne blogiin. Jatkan kunhan homma edistyy.

Kuvagalleria Lukista:
http://www.merisaari.com/taide/f/lukki

Kuvia teoksen eri työvaiheistä ja päiväkirja merkintöjä:
http://www.merisaari.com/taide/f/lukkiprosessi

Juttuja lehdissä:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/joensuun_k%C3%A4velykadun_veistosn%C3%A4yttely_avautui_5300510.html
http://www.karjalainen.fi/scripts/edoris/edoris.dll?tem=lsearchart&search_iddoc=5136772
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/lukkiveistos_rikottiin_joensuussa_5426916.html

Facebook Lukin kannatusryhmä:
http://www.facebook.com/group.php?gid=201584245423